Yksi keväällä monia ahdistava koitos on viherkasvien mullanvaihto. Me suomalaiset olemme oikeaa turve- ja multakansaa. Varmaan 99 % suomalaisista kasviruukuista on täytetty mullalla. Mullalle löytyy kokeilemisen arvoisia vaihtoehtoja - tässä niistä yksi: laavakivirouhe. Jo muutaman vuoden olen käyttänyt kasvualustana mullan sijasta laavakivirouhetta. Se on sekoitus laavakiveä, hohkakiveä ja muita kiviaineksia. Viherkasvin (kukkivan myös) hyvinvoinnin kannalta erityisen tärkeää on juurien hyvinvointi. Jos juuret voivat hyvin, niin kasvi voi hyvin. Ja taas tarvitaan happea (hyvä Happe*) Juuret kasvavat kivien väliin hauskana syherönä, juuret ovat vahvoja, valkoisia ja terveitä. Kivirouhe varastoi hyvin vettä ja luovuttaa ravinteita tasaisesti. Kiviaineksen omat ravinteet riittävät ensimmäiset 6 kuukautta. Myöskään tuholaiset eivät viihdy kivirouheessa. Kivet voi käyttää moneen kertaan, aina uudestaan ja uudestaan. Kasvualustan päivitys eli entinen mullanvaihto on siistiä ja nopeaa. Kysymyksiä herättää vain laavakiven saatavuus. Myynnissä sitä on vain muutamassa paikassa. Mutta - jos kiinnostuit, niin ota yhteyttä allekirjoittaneeseen - lähetän laavakivirouhetta ämpäreissä ympäri Suomea..

Suurimmalle osalle meistä on tuttua, miten viherkasvit vaikuttavat meihin: puhdistavat ilmaa ja poistavat myrkkyjä. Verenpainekin laskee viherkasvien läheisyydessä - Japanissa lääkärit määräävät metsäkävelyitä stressaantuneille ihmisille. Mutta miten me ihmiset vaikutamme viherkasveihin – oletko ajatellut sitä? Joo - minä puhun viherkasveille! Huoltokäynneilläkin – en sentään ääneen. Kehun uusista lehdistä ja kannustan uuteen kukoistukseen, jos on tarvetta. Sinäkin vaikutat ympärillä oleviin kasveihisi, usko pois. Kerronpa tositarinan: eräällä asiakkaallani oli toimistossaan käytävän molemmin puolin huoneissa Peikonlehdet. Ihan samanlaiset, samanlaisissa ruukuissa, valo-olosuhteet samanlaiset ja huoltokäynnit samaan aikaan. Toinen Peikonlehdistä alkoi taantua, viikko viikolta kunto huononi. Uudet lehtirullat olivat valmiiksi päästä ruskeita, kasvi ei kuluttanut juurikaan vettä, joten vähensin kastelua. Ei auttanut. Lopulta sain luvan vaihtaa kasvin uuteen. Seuraavalla huoltokäynnillä huononeminen oli pysähtynyt ja pienen pientä toipumista oli havaittavissa. Seuraavalla kerralla kahden viikon päästä kunto oli taas kohentunut hieman. Päätin odottaa vielä hetken, antaa sille mahdollisuuden. Seuraavalla kerralla katsoin sitä silmät pyöreinä – mikä oli muuttunut? Jokin oli muuttunut. Peikonlehdellä roikkui pieni maskotti ylälehdessä. Ja huoneen haltija oli vaihtunut. Pieni maskotti kertoi, että uusi asukas tykkäsi viherkasveista. Tykkää sinäkin.